Hevostalli

Leirikoulu

Rantahuvila

Historiaa:

Onni Kero, tilan vanha isäntä, on syntynyt 1.8.1922. Hän on asunut koko ikänsä Punkaharjulla saaressa, jonka nimi on Vaahersalo. Vaahersalossa on maatila, jonka Onnin isä Taavetti Kero osti vuonna 1909, vanha kauppakirja on yhä olemassa!
Nykyisin saareen kuljetaan siltaa pitkin, mutta aikaisemmin kuljettiin veneellä kesällä ennen kuin tuli kapulalossi, jota kyläläiset pitivät talkoovoimin liikkeessä. Ennen siltaa ehti vielä olla motorisoitu lossi.
Onnin ja Jennyn talo on rakennettu 1918.
Nimi Mannila on vanhaa perua, tilaa kutsuttiin jo silloin Mannilaksi kun Taavetti Kero osti sen. Onni Kero syntyi sisarusparven toiseksi nuorimpana. Sisaruksia oli kymmenen. Vanhin sisaruksista oli 17-vuotias Onnin syntymän aikaan. Sisarukset pitivät huolta pienemmistään. Vilskettä riitti. Onni meni naimisiin vuonna 1952 Kiuruvedeltä kotoisin olevan Jenny Kastarisen kanssa.

Jennylle ja Onnille syntyi kolme lasta. Esikoinen (Osmo, synt. 1953), keskimmäinen lapsi (Ilkka, synt. 1958) ja nuorimmainen (Eija, synt. 1960) syntyi Onnin ollessa 38-vuotias.

Onni Kero kertoo omin sanoin, millaista elämä oli ollut 20-luvun Suomessa Punkaharjun Vaahersalossa pienenä poikana Mannilan Maatilalla, jota isännöi Onnin isä Taavetti Kero (1875-1961) ja emännöi Onnin äiti Selma Kero (1884-1959). (Heinonen, Silvennoinen).
"Sitä ei oikein voi verratakkaan tähän päivään. Se ol niin vuatimatonta kaikin puolin. Niin kamppeihin kuin ruuankin suhteen vuan eihän tietysti olhan sitä ruokaa, mutta ei niin sellasta monipuolista kuin nyt. Eihän sitä kukkaan nälässä ollu. Omasta muasta siitä tul viljat ja pottaatit ja lihat ja maijjot ja voit ja kaikki. Metsästystä sitä ei oo ollu tullu harrastettua millokaan. Ei ole minkäänlaista pyssyykään ollu."(Kero Onni).

Onnin nuoruus meni 1930-luvulla koulua käyden ja tilan töissä autellen. Lapsilla oli omat hommat esimerkiksi nappuloiden laitto heinäseipäisiin heinätalkoissa.
Varttuminen isoksi pojaksi tapahtui normaaliin tahtiin töiden muuttuessa vaativimmiksi sitä mukaan, kun töitä kykeni tekemään. Tuttuja olivat Onnille kaikki tilan työt, mitä siihen aikaan maalaiskylissä touhuttiin. Kaikki sisarukset auttoivat voimiensa ja taitojensa mukaan, Onni mukaan lukien.
Onnin varhainen aikuisikä meni tilan töitä tiiviisti tehden ja lapsia kasvatellen. Naapureissa kyläiltiin ahkerasti, kun muita viihdykkeitä radion lisäksi ei paljoa ollut.

Onni kertoo tilan omien miesten ja kiertävien töistä seuraavaa:
"Viideltähän ne men navettaan. Ja riihenpuintiaikaan ni ku ne pui nehän män jo melkein kahenaikaan mänivät ahokseen riiheen. Naiset teki kankaista. Miehet teki rekiä ja kärrinpyöriä. Tässä tuvassa. Öljyvalolla. Pärevalolla miun aikana ei ollu. Eikä se oikein käynnykään. Sehän piti olla savutuvassa. Kärrinpyöriä. Niin riutat sanottiin. Ja osa on tuolla korsuseinälläkiin vielä. Yks ainakin näky. Sanottiin ruumenkorsuksi. Siihen pantiin kun viljat puitiin sit niiku ne ruumenet sinne mitkä käytettiin eläinten rehuks tai syötäväks. Niinku riihessäkö? Palkan eestä jottain ol siihen aikaan ol paljo semmosia kiertäviä tekijiä, jotka kulki talosta talloon vähän avittivat tai nuapurit teki. Niin. Kevväisin polttopuita. Kaikennäkköisiä. Niinku suutaritkin tul talloo ja riätälit ja monet kiertävät ja teki vuatteita, kenkiä. Niin se ol semmonen nuapurkylältä tiälläkin, mikä käv tekemässä vakkoja pärreestä." (Onni Kero).

Tila siirtyi vanhimalle pojalle, Osmolle, vuonna 1983. Osmo jatkaa lastensa Janin 22v ja Jennin 20v kanssa Mannilan tilaa menestyvänä maatilamatkailuyrityksenä, jonka hän perusti 1990-luvun alussa. Onni on edelleen Jennyn kanssa jokapäiväisessä elämässä mukana hoitamassa eläimiä, pesemässä pyykkiä, keskustelemassa vieraiden kanssa arkiaskareiden lomassa.

Hyvä kunto ja terveet elämäntavat sekä työn ja levon vuorottelu sopivassa suhteessa ovat taanneet rikkaan elämän. Onnilla on aikaa keskustella ja säännölliset päiväunet kohottavat elämänlaatua.

Lastenlapsia on viisi:
Osmon lapset: Jani ja Jenni ja Eijan: Maria, Aino ja Ville.